Golfkausi 2015 lähestyy vääjäämättä Suomessa päätepistettään. Pohjoisen kentät ovat jo sulkeneet ovensa, mutta etelän kentillä saatetaan pelata vielä joulukuussa. Puulalla tilanne on jotain tältä väliltä. Itse olen myös pikkuhiljaa siirtämässä painopistettä muiden lajien pariin, mutta golfia on vuosi vuodelta vaikeampaa unohtaa talveksi kokonaan. Olen kylläkin kuullut huhua, että on olemassa myös golfaajia, jotka eivät mieti golfia loka-toukokuun välisenä aikana yhtään? Täytyy nostaa hattua heille 🙂

Toisaalta Suomen golfkausi on parhaimpien olosuhteiden osalta aika lyhyt, joten oma ideologiani lähtee siitä, että en halua tuhlata aina alkukesää lihasmuistin herättelyyn ja golfliikeratojen palautteluun. Tämän takia olen enemmissä määrin suositellut, että golfmailoja ei kannattaisi ihan tyystin unohtaa välikautena. Talvikausi on myös parasta aikaa keskittyä esimerkiksi puttipelin parantamiseen ja siihen olohuoneen tai toimiston matto toimii oivallisena harjoittelupaikkana.

Eräs puulagolfilainen sanoi osuvasti, keskustellessamme golfin yleisestä tilanteesta, että jotenkin golfin alkuinnostus on hiipunut ja se ei ole enää välttämättä niin kivaa, koska henkilökohtaista kehitystä ei enää tapahdu samalla lailla, kuin alkuvuosina. Tämä oli mielestäni niin hyvin tiivistetty, että aloin analyytikkona kiinnittämään tähän ilmiöön huomiota.

Liittyen tähän:
Pelasin eräässä kilpailussa nuoren tytön kanssa. Tästä tytöstä huokui halu kehittyä vielä paremmaksi ja sen näki varsinkin hänen griinityöskentelyssä. Jos putti ei uponnut, niin hän oikeasti mietti ja ”pika-analysoi” suorituksen ja syyn uppoamattomuuteen. Lisäksi hän otti useasti epäonnistuneen putin uudestaan, pelatun reiän jälkeen, tietääkseen, johtuiko uppoamattomuus griinin lukuvirheestä, linjavirheestä vai oliko kyse puttisvingistä. Näin myös PGA Tourin pelaajat toimivat ja puttipeli on heillä hallussa. Päättyneellä kaudella PGA Tourilla kolme puttia nähtiin vain noin 10 000 reiällä (3%) ja yli kolme puttia nähtiin ainoastaan alle 200 kertaa. Pelattuja lyöntipelireikiä oli kuitenkin 327 060 kpl. Jordan Spieth ei ollut pisin draivaaja, varmin väylälle avaaja tai paras griiniosuja, mutta puttitilastoissa hän oli selkeä ykkönen.
Ai niin! Tämä tyttö tuli kolmanneksi.

Vähän ajan kuluttua tästä, pelasin vastaavan ikäisen pojan kanssa. Hänen ideologinsa oli aika paljon erilaisempi. Hän oli jo jollain lailla etukäteen hyväksynyt kolmeputin ajatuksen ja se näkyi hänen griinityöskentelyssä. Hän ei lukenut breikkejä, vaan meni aina suoraan pallolle ja puttasi. Välittömästi putin jälkeen hän lähti pallon perään, tietäen, että pallo menee ohi ja aika useasti hän otti kolme tai välillä jopa neljä puttia. Hän oli kuitenkin aina griinin jälkeen harmissaan puteista, mutta hän ei tehnyt mitään korjatakseen huonoja putteja. Kierroksen aikana hänen peli-ilonsa laski pikkuhiljaa pakkasen puolelle.

Toden totta golf ei ole kivaa, jos emme kehity emmekä saa onnistumisia, mutta onnistumisia ei tule, jos emme kehitä kehitystä. Kehityksen kehittämisen pahin este olemme taas me itse 🙂

Jos chippaamisen jälkeen joudumme aina ottamaan 2-3 puttia, jostain muualta, kuin 2-4 metristä, niin silloinhan vika ei niinkään ole putissa, vaan ennemminkin chipissä.
Jos bunkkerilyönnin jälkeen joudumme chippamaan griinin toiselta puolelta tai ottamaan aina 2-3 puttia etäältä, niin edelleenkään putissa ei välttämättä ole vikaa, vaan bunkkerilyönnissä.
Ja jos joudumme aina lähestymisen jälkeen lyömään bunkkerista/chippaamaan griinin ympäristöstä, niin vika on ennemminkin lähestymislyönnissä, eikä niinkään chipissä/bunkkerilyönnissä ja sitä kautta putissa.
Harmittavan usein näen pelaajien taistelevan bunkkereissa, mutta käsittämättömän vähän näen pelaajien harjoittelevan lähipelialueella bunkkerilyöntejä tai chippejä pitkästä ruohosta.

Eli kun edellä mainitulla tavalla miettii hieman omaa peliä, niin varmasti löytää myös sen osa-alueen, jota eniten pitäisi kehittää. Itselläni se oli selkeästi puttipeli. Nykyään valmistaudun jokaiseen puttiin sillä intensiteetillä, että annan pallolle mahdollisuuden pudota kuppiin.

Talvi on siis parasta aikaa laittaa juuri se huonoin osa-alue kuntoon ja näin seuraava pelikausi ampaisee uudella ilolla ja innostuneisuudella lentoon!

Kiitoksia kaikille kaudesta 2015.

Ps. Palloissani oleva hymynaama muistuttaa nykyään minua peli-ilon merkityksestä, tärkeydestä ja positiivisesta suhtautumisesta golfiin.