Reikäpelin hienous

Itse pyrin nykyään myös harjoituskierroksella pelaamaan, aina kun mahdollista, reikäpeliä kavereiden kanssa (tasoituksellista tai tasoituksetonta, riippuu pelikaverista). Tähän on selkeä syy. Ennen kuin olin ”löytänyt” reikäpelin, pelasin oikeastaan pelkästään lyöntipeliä ja koska lyöntipelissä lasketaan reikiin käytetty yhteislyöntimäärä, niin yksi metsäseikkailu saattoi ratkaista kaveripelin ja hyvän mielen ennen aikojaan. Jokainen meistä tietää sen fiiliksen, kun korttiin kirjoitetaan kaksinumeroinen luku lyöntipelissä.

Reikäpelissä tilanne on aivan toinen, koska reikäpelissä pelataan vain reiän voitosta. Lyöntimäärällä ei ole merkitystä. Eli yksittäisen väylän kaksinumeroisella tuloksella ei ole seuraavalle tiiboxiin mentäessä enää mitään väliä. Lisäksi olen huomannut, että reikäpeli rikkoo rutiiniomaista pelailua ja elävöittää/piristää pelikierrosta kummasti.

Itse nautin varsinkin tasoituksellisen reikäpelin pelaamisesta.  Esimerkiksi tasoituksellisessa reikäpelissä isäni kanssa, isäni saa PuulaGolfissa 16 tasoituslyöntiä eteen.  Isän tehtäessä näille kaikille kuudelletoista väGB matchylälle(hcp 1-16) bogin, niin minun pitäisi tehdä samoille väylille par, jotten häviä ihan pystyyn. Koska isäni kuitenkin tekee myös pareja, niin näihin vastatakseni, minun pitäisi pystyä iskemään sama määrä birkkuja. Reikäpeli on siis varsin mielenkiintoinen ja vaatii täyden focusoitumisen, tasoituserosta huolimatta.

Tasoituksellisessa reikäpelissä peli pysyy yleensä tasaisena läpi kierroksen ja ratkaisu saattaa venyä aina viimeisen reiän viimeiseen puttiin asti, niin kuin meille kävi naapurin kanssa viimeviikolla. (kts. kuva)

Reikäpeli parantaa myös paineensietokykyä ja pelistrategian hahmottamista, samalla kun se terävöittää ja kehittää pelitaitoja äärimmäisen hyvin, koska reikäpelissä joutuu aika ajoin lyömään/puttaamaan/chippaamaan selkä seinää vasten. Suosittelen kaikille!

Sääntöpoimintoja

Säännöt ovat pelaajia varten, ei pelaajia vastaan. Tarkoituksenani on nostaa aina silloin tällöin  myös sääntöihin liittyviä asioita esille.

Aloitetaan säännöstä 26. Vesiesteet. Tämä tulee hyvin esille 7. väylän vesi-esteen (keltaiset paalut) ylityksessä.

Muistakaa, että vaikka pallo käy toisella puolella, mutta vierii takaisin vesiesteeseen, täytyy pallo pudottaa sille puolelle, mistä pallo lyötiin. Keltaisilla paaluilla merkityssä vesiesteessä ei ole mahdollisuutta koskaan pudottaa palloa vastakkaiselle puolelle. Vaihtoehtoja on vain kaksi, jos ei aio lyödä palloa vesiesteestä:

  • pelaaja voi lyödä uuden pallon samasta kohtaa, mistä hän löi pallon veteen. Jos pallo on lyöty avauspaikalta, sen saa tiiata uudestaan.
  • pudottaa pallon lipun linjassa taaksepäin esteestä, vapaasti valittuun paikkaan, niin pitkälle kuin kenttäaluetta riittää. Linja lipulle katsotaan siitä pisteestä, missä pallo viimeksi meni vesiesteeseen. Eli lipulta taaksepäin niin, että ylimenokohta jää lipun ja pudotuspaikan välille.

Tässä yhteydessä nostaisin esille myös esteessä lyömisen ja siellä mailan asettamisen/harjoitussvingin. Nämä kaikki ovat siis täysin sallittua, kunhan maila ei kosketa esteen maapohjaan, hiekkaesteessä hiekkaan ja vesiesteessä veteen. Ruohoihin, heiniin ja muuhun kasvillisuuteen maila saa koskea esteessä myös ennen lyöntiä.

Toisena poimintona sääntö 28. eli pallo pelaamattomassa paikassa. Tämä sääntö on äärimmäisen hyvä, joka säästäisi monessa tilanteessa monta lyöntiä, vaikka siitä tuleekin yksi rangaistuslyönti. Tätä vain ei jostain syytä hirveän helposti käytetä.

Pelaaja voi missä tahansa kentällä, paitsi vesiesteessä, julistaa, että hänen pallonsa on pelaamattomassa paikassa yhden lyönnin rangaistuksella. Tämän jälkeen pelaaja:

  1. jatkaa säännön 27-1 lyönti- ja lyöntimatka -menettelyn mukaan pelaamalla pallo (alkuperäinen tai uusi) mahdollisimman läheltä sitä paikkaa, josta alkuperäinen pallo viimeksi pelattiin (sääntö 20-5), tai
  2. pudottaa pallo (alkuperäinen tai uusi) sijaintikohtansa taakse miten kauas tahansa pitäen sijaintikohtaa suoraan pudotuskohdan ja reiän välissä, tai
  3. pudottaa pallo (alkuperäinen tai uusi) enintään kahden mailanmitan päähän pallon sijaintikohdasta, ei kuitenkaan lähemmäksi reikää.

Muistakaa, että myös hiekkaesteessä voi julistaa pallonsa pelaamattomaksi. Jos päätetään toimia 2-3 kohdan mukaan hiekkaesteessä, niin pallo pitää pudottaa kuitenkin kyseiseen hiekkaesteeseen.

Hiekkaesteessä kannattaa siis julistaa pallonsa pelaamattomaksi ja ottaa yksi rangaistuslyönti, jos pallo on esim. ”lipan alla” tai jos ainoa vaihtoehto on lyödä epävarma/riskilyönti väärään suuntaan tai jos vain ei yksinkertaisesti halua lyödä bunkkerista.

Muistakaa myös, että pallon ollessa alle kahden mailan mitan päässä väylältä, mutta esim. metsän puolella kiven takana/pitkässä heinässä, niin julistamalla pallon pelaamattomaksi, niin pääset yhdellä rangaistuslyönnillä väylälle. Myös PuulaGolfin 7. ja 9. väylien vasemmalla puolella olevista metsistä (ennen mutkaa) pääsee aina peruuttamaan lipun linjassa väylälle  🙂